Ah, itse tehty pitsa. Tämä pitsa on lähinnä vain irvikuva oikeasta italialaisesta pizzasta, joka on ohutpohjainen ja vähätäytteinen mozzarellalla päällystetty ja varsin pieni tapaus – etenkin jos vertaa useimmista pizzerioista saataviin pizzoihin. Viikonlopun herkku ei mahtunut edes kokonaan pizzalaatikkoon, vaan oli taiteltu että se mahtuisi sisään! Mutta itse tehtynä pitsassa vaan on sitä jotain
 
Muistan kun olimme ensimmäisen kerran Italiassa ja äiti varoitti minua ja pikkusiskoa jo etukäteen, että italialainen pizza on sitten erilaista kuin mitä meidän lähipizzeriasta sai. Ja olihan se erilaista, mutta niin hyvää.  Viimeisimmällä kerralla olin Roomassa vähän isommalla porukalla ja lähes päivittäin syötiin pizzaa ja erityisesti Margarita pizzoja – siis sitä missä on vain tomaattia ja mozzarellaa. Jossain se tarjoiltiin vielä tuoreen basilikan kera. Kummallisin pizza oli eräässä pienessä italialaisessa kylässä: siinä ei ollut lainkaan tomaattia. Pohjalla oli juustoa ja paistettua ilmakuivattua kinkkua ja päällä iso kasa rucolaa.
 
Hauska sinänsä, että söin elämäni parasta italialaista pizzaa Dublinissa…
 
Ajatus itse tehdystä pitsasta tuntuu aluksi kovin työläältä, sillä parhaimpaan lopputulokseen pääsee kylmäkohotetulla taikinalla ja itsetehdyllä tomaattikastikkeella. Mutta työ on kyllä sen arvoista, ja samalla kertaa valmistuu useampikin pohja.

Tällä ohjeella tulee yksi pellillinen
 
2 dl vettä
2 tl kuivahiivaa
mausteita (esim. oregano, valkosipulijauhe, paprika. Olen laittanut noin maustemitallisen tai 0,5 tl)
1 tl suolaa
2-3 tl sokeria
~0,5 dl öljyä, mieluiten oliivi
jauhoja - sitä mitä kaapista löytyy. (Vehnäjauhoja tms. kannattaa olla suurin osa, että tulee hyvä sitko!)

Jos on aikaa, suosittelen kylmäkohotusta, jolloin kuivahiivankaan kanssa ei tarvitse lämmintä vettä. Eli sekoita kuivahiiva ja n. 1 dl jauhoja sekä mausteet, suola ja sokeri. Lisää kylmä vesi ja öljy ja alusta jauhoja taikinaan. Tarkkaa jauhojen määrää en osaa sanoa, mutta mielummin vähän liian vähän jauhoja kuin liikaa. Vaivaa ainakin 5 min, että saat kiinteän ja suhteellisen pehmeän taikinan. Sipaise vähän öljyä kelmun päälle ja laita öljytty puoli kulhoa vasten ja koko komeus jääkaappiin pariksi tunniksi tai kunnes taikina on sopivasti kohonnut kaksinkertaiseksi.
 
Jos taas aikaa ei ole niin paljon, käytä kädenlämpöistä vettä. Kohota ainakin puoli tuntia vedottomassa paikassa liinan alla.
 
Jos aikaa ei ole edes niinkään paljon, tai jos joukossa on hiivalle herkkiä, vaihda hiivan tilalle 2 tl leivinjauhetta. Vettä ei tarvitse silloinkaan lämmittää. 
 
Sillä aikaa kun taikina kohoaa, on hyvä tehdä tomaattikastike. Mitä pidempään haudutat, sitä parempaa tulee! Tästä määrästä kastiketta riittää hyvin kahteen pellilliseen, mutta kannattaa tehdä kerralla enemmän ja laittaa pakkaseen seuraavaa kertaa odottelemaan.
 
 
1 sipuli
tilkka öljyä paistamiseen
valkosipulia maun mukaan pieneksi leikattuna / puristettuna (itse käytän yksikyntisiä valkosipuleita, joita laitan yleensä kokonaisen)
1 prk tomaattimurskaa + n. puoli purkkia vettä
1-2 prk tomaattipyrettä
liha/kasvisliemikuutio
oreganoa
 
Heitä öljy kattilan pohjalle. Lisää puolet valkosipulista, ja kun öljy tirisee, lisää sipuli kuullottumaan. Lisää tomaattimurska, -pyre ja vesi sekä liemikuutio. Hauduta miedolla lämmöllä vähintään vartti. Lisää oregano.
 
Kun taikina on valmis, vaivaa vielä ilmakuplat pois ja kaulitse leivinpaperin päälle pellin kokoiseksi tai pyöreiksi, jos siltä tuntuu. Kannattaa kaulita ihan suht ohueksi, sillä hyvä taikina kohoaa vielä uunissakin.

Ja sitten vain täyttämään! Meillä mennään nykyään helpolla ja täytteenä on ollut suikaloitua kinkkua, salamia / kebab-lastuja ja ananasta. Pekoni ja tuore tomaatti siivutettuna on myös varsin hyvä täyte. Päälle reilusti hyvää juustoa – pari mozzarella palloa siivutettuna antaa myös mukavaa makua!
 
Koko komeus 225’C uuniin ~15 min. Itse yleensä vain katson että juusto on saanut vähän väriä ja kun nostaa pitsaa esim. veitsellä, koko pohja nousee mukana.
 
Ja maistuu hyvältä niin kuumana kuin kylmänä!