Tämä ohje on poimittu joskus jostain päin nettiä erään epäonnisemman moussen jälkeen. Olenkin kertonut ystävästäni Hannesta, jonka kanssa suunnittelemme etukäteen ruuat, joita teemme kun pääsemme samaan keittiöön. Yksi tämän perinteen alkuvaiheilta on juurikin tämä mousse. Teimme kerran moussea, johon tuli mm. tuorejuustoa. Jostain syystä moussesta tuli aivan kamalan makuista, sillä se oli hieman suolaista. Uskoimme sen johtuvan tuosta juustosta.

Ja kun tämän ohjeen mukaan teimme moussen, ei muihin ohjeisiin ole ollut paluuta. Joskus myös tuhosimme kahdestaan varsin ison annoksen... O:)

Ohje on simppeli ja siihen on näppärä lisätä vaikkapa marianne- tai wiener nougat crushia. Ja kukapa estää lisäämästä vaikkapa appelsiininkuoriraastetta tai jotain holillista moussen joukkoon.

Ylhäällä oleva mousse on puolitetulla ohjeella ja se riitti hyvin kolmelle feta-pinaattipiirakan jälkiruuaksi.

200 g tummaa suklaata 

50 g voita

2 keltuaista

2 valkuaista

3-4 dl vispi- tai kuohukermaa

Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vaahdota kerma. Sulata suklaa ja voi vesihauteessa. Anna jäähtyä hetki ja sekoita joukkoon keltuaiset. Yhdistä varovasti sekoittaen vaahdot (ja mahdolliset mausteet) suklaaseokseen ja anna moussen tekeytyä (annoskulhoissa tai isommassa tarjoilukulhossa) jääkaapissa ainakin puolituntia.

Tykkään kovasti Jamie Oliverista ja hänen resepteistään. Jonkin aikaa sitten 30 minuutin aterioissa Jamie teki feta-pinaattipiirakkaa (sekä tietenkin kaikkea muutakin) ja jotenkin tykästyin ajatukseen. Ja kun ystäväni Maria - juuston suuri ystävä - ehdotti yhteistä iltaa, ehdotin tämän piirakan tekoa.

Piirakka kootaan filotaikinan sisään. Tutustuin itse ensimmäistä kertaa kyseiseen tuotteeseen. Ensimmäinen yllätys oli kahden tunnin sulatusaika pakkauksessa, ja kotona tajusin että koko pakettihan täytyy siis sulattaa kerralla että ohuen ohuet taikina"lakanat" saa irti toisistaan. Toinen yllätys oli taikina"lakanoiden" koko. Jamien ohjeessa oli "Ota neljä levyä ja levitä ne vierekkäin leivinpaperille". Paikallisesta Citymarketista löytyneet taikinat olivat siis hyvinkin suuria, "lakanoita" eli yksi kerros on yksi pala taikinaa. Itse taikinan käsittely oli varsin simppeliä, kun muisti pitää taikinan kosteahkon pyyhkeen alla. Taikina tarttuu aika hyvin kosteaan pyyhkeeseen, joten parasta on varmaan kastella vajaa puolet pyyhkeestä ja puristaa ylimääräinen vesi muuhun pyyhkeeseen.

Puolitin alkuperäistä ohjetta, sillä siihen tuli huimat 400 g pinaattia. Kaupasta löytyi 70 g tuorepinaatti-laatikoita, joiden jälkeen täydensin osuutta ihan sulattamalla pakastepinaattia. Fetan kanssa suosittelisin hankkimaan vähän parempaa fetaa. Itse ostin yhden palasen pehmeää fetaa, mutta hitusen kaipasin erään saksalaisliikkeen feta-tölkin sisältöä...

Ja parastahan tämä piirakka oli lämpimänä - jääkaappisäilytyksessä taikinan rapeus muuttuu hieman sitkeäksi... Kannattaa paistaa piirakka uunin alatasolla, niin piirakan pohjastakin tulisi rapea. Jamie ratkaisee tämän laittamalla piirakan leivinpapereineen paistinpannuun ja paistamalla ensin liedellä hetken ja sitten vasta uunissa tuossa samassa paistinpannussa. En jotenkaan ole innostunut laittamaan pannujani uuniin, joten päätin luopua  rapeammasta pohjasta.

Niin ja kerrottakoon, että kun sitä taikinaa nyt sitten oli aika paljon, päätin tehdä pakkauksen kyljestä löytyneellä ohjeella vaniljarullia. Taikinaan käärittiin siis sellaista löysää mannapuuroa, joka maustettiin vahvasti vaniljalla - itse lisäsin sitruunan kuortakin. Vesikielellä odottelin rullia uunista, sillä täyte oli varsin hyvää (joskin epäilin sen olevan liian löysää), ja lopputulos olikin sitten mahdollista kaapia pelliltä lusikan kanssa. En siis suosittele tekemään vaniljarullia ainakaan sillä ohjeella, ellei sitten ole kokemusta filotaikinan rullaamisesta. Täytynee vielä harjoitella sitä osuutta...

Mutta tässä feta-pinaattipiirakka kuinka sen itse tein. Tästä voi vilkuilla Jamien versiota. Ja tässähän voisi olla vaikka jotain uutta pääsiäisen pöytään (täältä löytyvät meidän perheen perinteisemmät pääsiäisherkut).

200 g pehmeää fetaa

3 kananmunaa

(~70 g pinjansiemeniä pannulla paahdettuna)

kourallinen emmental-raastetta

loraus oliiviöljyä

rouhittua pippuria

oreganoa

pienen sitruunan kuori raastettuna / osa isommasta

~290g pinaattia (2 x 70 g tuoretta pinaattia + 150 g pakastettua)

filotaikinalevyjä (isoja riittää 4)

oliiviöljyä, pippuria ja suolaa taikinalevyjen väliin

 

Paista pinaatti pannulla tilkassa öljyä ja voita (pakastetulle riittäisi varmaan sulatus). Sekoita feta, juusto ja munat, mausta oliiviöljyllä, pippurilla, oreganolla ja sitruunankuorella. Sekoita jäähtynyt pinaatti feta-seokseen.

Valmistele vuoka. Rutistele leivinpaperiarkki ja avaa rutisteltu arkki pöydälle. Levitä yksi filotaikinalevy leivinpaperille. Voitele kevyesti öljyllä, mausta suolalla ja pippurilla ja levitä toinen kerros taikinaa. Kerroksia on yhteensä neljä (viimeistä kerrosta ei tarvitse voidella). Aseta leivinpaperi n. 24 cm vuuan päälle ja kaada täyte vuokaan. Nostele ylimääräinen taikina täytteen päälle. Paista 200'C n. 20 min. 

 

 

Pinaattikeitto oli yksi kouluruoka-suosikeistani. Kotona keittoa ei juuri tehty, ja ensimmäisen kerran kokeilin itsetehtyä pinaattikeittoa asuessani Savonlinnassa.

Näin eräässä ohjelmassa tehtävän persilja-pekonikeittoa, joka alkoi houkutella. Sain puhuttua ukonkin innostumaan tästä keitosta ja ryhdyin etsimään tarkempaa ohjetta tuohon keittoon. Keitto oli kuitenkin varsin monimutkainen siihen nähden miten paljon halusin sillä hetkellä käyttää siihen aikaa, joten ajattelin muokata sitä enemmän perinteisemmän pinaattikeiton suuntaan.

Rasvana käytin pekonin paistosta jäänytttä rasvaa, enkä lisännyt sitä. Jauhot menivät varsin paakkuiseksi eikä maidon lisääminen auttanut. Surautin keiton tehosekoittimessa ja jatkoin kuumentamista. Seuraavaksi näytti siltä, ettei persijasta tullutkaan tarpeeksi pientä eikä pinaattikaan antanut sitä kivaa pinaattikeiton väriä. Siispä keitto takaisin tehosekoittimeen ja keitto sai väriä. Maku oli vielä hieman hukassa, mutta kermalisäys todellakin paransi keiton makua.

Ja mikä parasta, ukkokin tykkäsi :)

 

1 pkt pekonia

5 rkl vehnä- tai grahamjauhoja (graham jauhoja n. rkl enemmän)

1 l maitoa

50 g persiljaa pieneksi pilkottuna

100 g pakaste pinaattia

1 dl kermaa

suolaa, pippuria maun mukaan

 

Pilko pekoni saksilla suoraan pinnoitettuun kattilaan, missä teet keiton. Paista pekonisilppu mahdollisimman rapeaksi. Nosta pekoni talouspaperin päälle, mutta jätä rasva kattilaan. Rasvaa pitäisi olla n. 3 rkl, lisää voita tai öljyä tarvittaessa. 

Sekoita rasvan joukkoon jauhot. Lisää noin puolet maidosta ja sekoita hyvin. Jos jauhot jäävät paukuiksi, on tehosekoitin hyvä apu - lisää tosin persilja ennen sekoitusta niin se pilkkoutuu hyvin joukkoon. Lämmitä miedolla lämmöllä ja sekoita, kunnes keitto saostuu. Lisää loput maidosta sekä pinaatti ja persilja sekä kerma. Keitä pari minuuttia, tai kunnes keitto on sopivan paksua. Mausta suolalla ja pippurilla.

Tarjoa rapean pekonin ja keitetyn kananmunan kera.

Seiskalla meillä oli kotitaloudessa käytännön koe, jossa tuli tehdä kahvikehriä. Olin ollut koe päivänä syystä tai toisesta pois tunnilta, joten tein kehrät seuraavalla tunnilla. Opettaja kirjoitti minulle ohjeen erilliselle paperille ja meni pois. Ryhdyin lukemaan ohjetta ja jäin ihmettelemään ohjeen hiivaa: missään ei ollut mainintaa hiivan lisäämisestä kädenlämpöiseen veteen. Kysyin opettajalta asiasta, mutta hän vain totesi ettei voi sanoa mitään koska menossa on koe. Päätin toimia ohjeen mukaan, enkä lämmittänyt sitä vettä. Kehrät kuitenkin onnistuivat ja tuli opettajan arvion aika: Joo, hyviä ovat mutta miinusta tulee että näitä on 12 kappaleen sijaan 14... Harmitti kyllä melkoisesti. En tosin muista minkä numeron sain silloin tuosta kokeesta, mutta olen tehnyt kehriä muutaman kerran enkä muista että niistä olisi koskaan tullut vain 12 kpl. Nykyään olen tehnyt tupla-annoksen taikinaa, ja siitä on tullut noin 30 kehrää.

Nyt, kun tein näitä kehriä taas, tarkistelin tuota hiiva-asiaa ja niin se vain on: kehrät tehdään kylmään nesteeseen. Tein omani viimeksi kuivahiivalla, enkä ole ihan varma, onnistuivatko ne ihan kunnolla. Asiaan saattoi vaikuttaa sekin että meinasin unohtaa koko hiivan... Joissain ohjeissa pullia kehoitetaan kohottamaan. Itse kohotin, mutta mitään ei tapahtunut eli olisin voinut laittaa ne suoraan uuniin. Kehrät voi myös voidella munalla.

Ja joo, kahvikehrät eivät ole ehkä kevyin vaihtoehto kahvipöytään (250g voita), mutta ovat varmasti maistuvia :)

150 g voita

6 dl vehnäjauhoja

1 dl maitoa tai 1 dl vettä + 2 tl maitojauhetta

50 g hiivaa / 1.5 pss kuivahiivaa

2 munaa

4 rkl sokeria

Nypi voi ja jauhot murumaiseksi. SEkoita muut aineet keskenään ja sekoita voi-jauho-seokseen.

Täyte:

100 g voita

100 g tomusokeria

3 tl vaniljasokeria

Vatkaa täytteen ainekset pehmeäksi.

Kauli taikina n. puolen sentin paksuiseksi levyksi. Levitä täyte ja rullaa. Leikkaa 2 cm paloja ja paista paperivuoissa 200'C 10-15 min.

Tänään on Runebergin päivä. Olen tehnyt aina silloin tällöin tortut itse, mutta tänä vuonna ajattelin ostaa ne kaupasta - ihan vain siksi että Katri Antellin tortut ovat vaan niin hyviä! 

Yllä olevat tortut ovat kuin ovatkin Runebergin torttuja. Tein ensimmäisen kerran itse torttuja asuessani Savonlinnassa Jukolansalossa hyvän ystäväni kanssa. Nuukina opiskelijoina päätimme tehdä tortut siitä mitä kaapista löytyy. Pohjaan löytyi leivän- ja keksinmuruja, päälle omenahilloa ja koristeeksi vihreää koristelugeeliä. Ulkonäkö ei ihan silmiä hivele, mutta maku oli maukas. Laitoin tämän kuvan siksi (sen lisäksi ettei minulla ollut toista kuvaa), että näin eilen tämän kuvasarjan - ainakin itselläni tulee samanlaisia fiiliksiä juuri koristeiden kohdalla. Siksi jätän helposti koristeet laittamatta, koska lopputulos harvemmin on nätti ja hieno. Sitä onkin siis hyvä lähteä opettelemaan: sain joululahjaksi Pullahiiren leivontakirjan, josta ajattelin ottaa oppia. Nyt vain tarvittaisiin juhlat tai pirskeet, mihin tehdä kakku.

Runebergin tortut siis voi tehdä joko muffineiksi tai vuokaan leivoksiksi. Tietysti jos nurkista löytyy korkeita torttuvuokia, niin niihin sitten :) Ohje on muokattu Hesarin ohjeesta, joka on jostain muutaman vuoden takaa. Tortuthan pitäisi vielä oikeaoppisesti kostuttaa punssilla, mutta sitä en ole vielä itse raaskinut ostaa. Maistuvat kyllä ihan hyviltä ilmankin - kostutukseen sopisi varmasti myös rommi- tai manteliaromilla höystetty vesi/sokeriliemi.

200 g voita

2 dl sokeria / fariinisokeria

2 tl vaniljasokeria

2 munaa

2 dl mantelirouhetta

2,5 dl korppujauhoja tai keksin- ja leivänmuruja (kuivattua sokerikakkupohjaa)

2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl kardemummaa

1 dl kermaa

Vaahdota voi ja sokeri pehmeäksi. Lisää munat yksi kerrallaan vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan vuorotellen kerman kanssa. Kaada taikina vuokaan tai muffinivuokiin ja paista 175'C vuokaa 35 min, muffineita 15 min. Kostuta ja koristele vadelmahillolla ja tomusokerikuorrutuksella.